sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Ihana kamala uhma

Huomenna tulee virallisesti kuukausi siitä, kun muutimme uuteen kotiin. Muuttorumba oli todella raskas monen asian summana, mutta vihdoin uskaltaa hymyillä ja tuntuu siltä, että elämä taas voittaa. Fyysisesti ja henkisesti. Reilu kuukausi sitten totesin, että jos tästä koettelemuksesta selvitään, selvitään tulevaisuudessa varmasti taas ihan mistä tahansa. Aurinkokin on päivisin ruvennut pilkahtelemaan, joten toivoa on. Päivät ovat koko ajan pidemmät, valoa pilkahtaa enemmän ja tosiaan se aurinkokin on monena päivänä päässyt valaisemaan ja energisoimaan päivää. Kyllä se siis siitä vielä nousee. 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi maksu- ja paperinpyöritysvuosi erityislapsiperheessä

Uusi vuosi pyörähti taas käyntiin. On ihanaa, uusi vuosi täynnä mahdollisuuksia. Monessa perheessä, jossa sairastetaan, vuodenvaihde on kuitenkin todella raskas, varsinkin taloudellisesti. Monikaan ei ajattele, miten suuret kustannukset voivat sairastamisesta/erityisyydestä koitua. Pieniä kustannuksia ne toki ovat todellisten kustannusten varjolla, mutta harvoissa perheissä pärjätään ihan omilla tuloilla sellaisten kustannusten keskellä. Kiitos yhteiskunnan tukimuotojen, on monella mahdollisuutta saada taloudellista apua sairastamismenoihin. Osa ottaa lainaa, osa säästää kuukausia maksaakseen vuodenvaihteen jälkeen koituvat kustannukset.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kiitos.

Viimeinen kuukausi on ollut varmasti epäilemättä elämäni rankinta aikaa. Sen lisäksi, että arki on muutenkin raskasta, iskeytyi kuvioihin mukaan hyvin todennäköinen homevaurio asunnossa, joka tosin selitti todella ison osan monista avoimista kysymyksistä. Tai ehkei ihan kaikkia, mutta niin paljon, että osaksi pää huokaisi helpotuksesta. Homevaurio, niinkuin ei mikään muukaan äkillinen katastrofi (tai no, vakuutusyhtiö ei ainakaan laske sitä äkilliseksi..) ole koskaan mitenkään toivottu eikä siihen voi mitenkään varautua. Eikä sitä usko todeksi, ennenkuin se todella osuu omalle kohdalle. Eikä oikein vielä silloinkaan.

Päätin jo homeasiasta ensimmäistä kertaa kuullessani, että blogistani ei sitten tule minkäänlaista homepaasausblogia. Kaikenlaisia homekirjoituksia on netit pullollaan, ja totta tosiaan olen niitä itsekin yrittänyt välttää. Joka tekstissä on aivan eri ohjeet ja vinkit, eikä niitä uskaltanut liiemmin katsoakaan. Toinen käski hävittämään suoriltaan kaiken, toinen neuvoi pesemään hyvin - jos sitäkään. Ei todella tehnyt mieli hävittää kaikkea, ja toisaalta aluksi se toi turvaa, ettei kaikkea ehkä tarvitse hävittää. Päätin kirjoittaa vain rehellisesti siitä, miten tämä kaaos vaikuttaa juuri meidän arjessa, eikä yleistää tämän homeasian kanssa painivien perheiden tilannetta.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Luopumisen tuskaa

Voin onnekseni todeta, että meidän muutto on vihdoin ohi. Perjantaina pakattiin yömyöhään kämppä pääosin loppuun ja lauantain ja sunnuntain aikana muutettiin lähes kaikki tavarat. Vaikka vanhaan kämppään jäi aika paljon tavaraa ja roskiin meni sitäkin enemmän, oli mukaan tulevan tavaran määrä aika huima silti. Kyllä sitä vaan kolmihenkiseen perheeseen menee tavaraa ihan järkyttävä määrä.

Muutossa on aina mukava hieman karsia tavaraa pois, sellaista jotai ei käytä. On hyvä sauma uusia vähän huonekaluja tai muuta irtaimistoa. Se on kuitenkin hauskempaa kun sen tekee ihan omasta tahdosta. Tämä tavaroiden pois heittäminen on enemmänkin ollut raastavaa, rakkaiden muistojen ja kokemusten pois heittämistä, ikään kuin luopumista.

Lupasin, että poltan koko hiton konmari-kirjan kun tämä case on ohi.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Home sweet (no home)!

HUH! Kaiken paniikin, härdellin, järjestelemisen ja homekaaosahdistuksen jälkeen meille on vihdoin löytynyt asunto ja muutamme jo huomenna! Maanantaina kävimme katsomassa asuntoa ja teimme vuokrauspäätöksen samantien, illasta allekirjoitimme jo vuokrasopparin ja vanha vuokrasoppari irtisanottiin. 5 viikon asunnon etsiminen tuli päätökseen.

Siitä alkoi vasta todellinen härdelli. Tiistaina käytiin hakemassa vuokratut muuttolaatikot ja pääsimme illasta pakkaustouhuihin. Voin kyllä sanoa, että aikamoista hommaa on päivisin käydä harjoittelussa, iltaisin hoitaa lasten asioita, hoitotoimenpiteitä ja samaan aikaan pakata. Järki ei meinaa pysyä päässä, eikä mikään muukaan. Muistilistoja on siellä täällä, kun toinen muodostuu, toinen on jo hukkunut. Hoidettavia asioita oli ihan mielettömän paljon!!! Muuttoilmoitus, irtisanomisilmoitus, valtakirjoja, pakun vuokraus, muuttolaatikoiden vuokraus, sähkösoppari, vakuutukset, nettiliittymät, muuttoavun haaliminen, lasten hoidon järjesteleminen, huonekalujen hankkiminen.. plaah. En ymmärrä miten vielä tänään perjantainakin olen järjissäni 3 tunnin yöunilla.

Mutta pääasia on se, että me todella muutamme. 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää & terveisiä sairaalalta!

Ihanaa Kansainvälistä vammaisten päivää 3.12.2017!
Happu International Day of People with Disability!

Kasper pääsi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina viimeksi sairaalasta, tytöllä alkoi joku keuhkopöpö heti seuraavana maanantaina ja mun työharjoittelu tiistaina. Kasper sairastui seuraavaan pöpöön sitten keskiviikkona, joten viime viikko meni kaikinpuolin hieman sairastellessa. Minä kävin päivittäin työharjoittelussa ja nautin siitä kovasti - ihanaa päästä tekemään työtä jossa voi kehittää itseään, toteuttaa omaa osaamistaan ja mielenkiintoaan ja oppia joka päivä lisää! Illalla olen tullut kotiin, jossa lapset ja koti on hyvin hoidettu. Koska päivän on ollut muualla, on energiaa riittänyt yllättävän paljon illalla lapsille - toki kodintöiden ohella. Lapset ovat olleet hieman ymmällään tästä järjestelystä mutta pikkuhiljaa tuntuu, että ovat oppineet päästämään minut lähtemään aamulla ja ottamaan myöhemmin taas vastaan.

Kasperin yskätauti vaikutti jo hieman helpottavan viimeviikolla, mutta keskiviikko-iltana nousi sitten äkisti taas korkea kuume. Kotitestissä näytti, ettei tauti olisi ainakaan pissassa (luojan kiitos..) mutta muu oli sepäselvää. Viikon jatkunut yskä ja maanantai-iltana henkeen vedetty puuro sai minut pelkäämään keuhkokuumetta, tai muuta ärtsympää pöpöä, joten heti torstai-aamulla menimme sairaalalle.

Samalla reissulla olemme edelleen.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Homekoiratarkastus - mitä tapahtui ja mitä nyt?

"Homekoira pääasiallinen tarkoitus on paikallistaa rakenteissa piilevät, aktiivisessa tilassa olevat, ihmisen terveydelle haitalliset home-/sädesienikasvustot. Aktiivisessa tilassa olevalla homeella tarkoitetaan kasvustoa, joka päästää ilmaan vaarallisia toksiineja ja/tai aineenvaihduntakaasuja. Koirat eivät reagoi ulkoilmassa oleviin "normaaleihin" homeisiin, elintarvikehomeisiin eikä lahottajasieniin".

Tämä on blogiyhteistyö Homekoira Team Oy kanssa.

Olemme asuneet tässä asunnossa reilu pari vuotta. Sen ajan olemme oireilleet hyvin voimakkaasti eri tavoin, mutta jotenkin sitä helposti laittaa paljon stressin ja haastavan elämäntilanteen syyksi. Lapset sairastavat muutenkin, ja se kuuluu elämään. Kasperin taustat tietäen ymmärtää kyllä, että hän on herkempi saamaan kaikenlaisia pöpöjä. Kuitenkin jatkuvien infektioiden keskellä kävi itselläkin monesti mielessä homeen mahdollisuus. Jotenkin sitä ei vain siltikään usko, ennenkuin jotain faktaa tuodaan pöytään. Kiitos myös niille lukuisille kommentoijille, jotka jo pitkän aikaa olette silloin tällöin palautelleet tätä ajatusta mieleeni, en ole kuitenkaan aiemmin siihen edes tajunnut tarttua. Meiltä korjattiin vuosi sitten vesivahinko, mutta jotenkin ajattelin kaiken olevan siinä..

Minulla on ollut 2012 iso tulipalo silloisessa omakotitalossamme, joten kukaanhan ei voi kuvitella toista katastrofia tämän kaiken keskelle, 5 vuoden sisään toisistaan?

Nyt on vain sellainen fiilis, että olisimpa tajunnut tämän aiemmin.