maanantai 19. helmikuuta 2018

Kikkuratukan alta kuoriutui iso mies

Viikkotolkulla sitä mietin - miten ihmeessä kykenen leikkaamaan kundin hiukset pois. Ne ihanat valloittavat kikkurat, joista on muodostunut niin "Kassun juttu". Ne hiukset, jotka aina suihkun jälkeen painuvat niin pienelle valloittavalle korkkiruuvikiharalle ja likaisena ovat lähes piikkisuorat. Ne ihanat hiukset, joita oli kiva laittaa ponnarille ja joista jotkut väkersivät mitä erilaisempia lettejä. Kuitenkin ne hiukset, jotka lapselle aiheuttivat ahdistusta, olivat tiellä jatkuvasti. Kasper inhosi sitä, kun päänahkaan koskettiin hiusharjalla tai käsin. Kasper on niin vaikeasti aistiyliherkkä, että jo päähän hipaiseminen saa aikaan inhottavan reaktion - älä koske minuun. Monta viikkoa pohdin, mitä ihmettä teen hiusten kanssa - joita oli koko ajan vaikeampi ja vaikeampi leikata - kunnes päätin olla rohkea, hiukset saisivat lähteä.

Postaus on toteutettu yhteistyössä ihanan HiusStudio Nina Style kanssa.


Nehän ovat vain hiuksia

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Tuomittu taistelemaan

Kirjoitin viime viikolla blogitekstin Leijonaemojen blogiin, voit lukea sen täältä. Teksti oli kirjoitettu, koska Espoossa sosiaalihuoltolain mukainen kotiin tuotava kotipalvelu/lastenhoitoapu siirtyi vammaispalvelun päätäntävallasta uuteen perhesosiaalipalveluihin, kriteerit eivät muuttuneet mutta silti lukuisten perheiden tilanne tulee muuttumaan. Lukuisat perheet eivät tule jatkossa enää saamaan palvelua. Palvelua, josta on erityislapsen hoitamisessa ollut todella merkittävä apu ja tuki. Palvelua, johon on lakiuudistuksilla ja suurilla puheilla pyritty vaikuttamaan positiviisesti. Palvelua, jota on enemmän ja enemmän yritetty saada matalan kynnyksen palveluksi. Muutoksen piti olla parannus - että palvelun voisi jatkossa saada "yhden tiskin periaatteella" mutta todellisuudessa näyttää siltä, että vammaispalvelut pesivätkin vain kätensä tästä palvelusta pois ja jätti osan asiakkaistaan palvelun ulkopuolelle - hokkus pokkus.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Viikot ennen seuraavaa työharkkaa

Ensi viikolla alkaa taas tämän äidin seuraava työharjoittelu, vaikka aiemmin vannotin, etten sinne vielä tammikuussa lähde. Joulukuu oli aika kaaosta kaikinpuolin homeasioiden, muuton ja toisen työharkan keskellä, mutta yllättäen olenkin edennyt tammikuussa teoriaopinnoissani niin nopeasti, että lopulta tekeminen "olisi loppunut". Tälle voisi ehkä nauraa..

Joka tapauksessa seuraava työharkka kutsuu jo ensi viikon maanantaina enkä voisi olla enempää innoissani! Harkka on kaksivuorotyötä ja myös viikonloppuvuoroja, joten arki tulee taas muutamaksi kuukaudeksi muuttumaan ihan kiitettävästi. Luojalle kiitos harkassa on myös iltavuoroja, jotta esimerkiksi palaverit, lääkärikäynnit ja terapiat onnistuvat aamusta, sellaiset joihin minua tarvitaan paikalla. 8-16 työ olisi kaikista vaikein järjestää juuri sen vuoksi, että virka-aikaan vapaata ei olisi, ja täten joutuisi aina tehdä tunteja jotenkin pankkiin - tässä tilanteessa kun se ei ihan hirveän helppoa ole. Joka tapauksessa ensi viikolla alkaa sitten taas uusi arki ja lapsista en tiedä, mutta minä olen siihen valmis!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Ihana kamala uhma

Huomenna tulee virallisesti kuukausi siitä, kun muutimme uuteen kotiin. Muuttorumba oli todella raskas monen asian summana, mutta vihdoin uskaltaa hymyillä ja tuntuu siltä, että elämä taas voittaa. Fyysisesti ja henkisesti. Reilu kuukausi sitten totesin, että jos tästä koettelemuksesta selvitään, selvitään tulevaisuudessa varmasti taas ihan mistä tahansa. Aurinkokin on päivisin ruvennut pilkahtelemaan, joten toivoa on. Päivät ovat koko ajan pidemmät, valoa pilkahtaa enemmän ja tosiaan se aurinkokin on monena päivänä päässyt valaisemaan ja energisoimaan päivää. Kyllä se siis siitä vielä nousee. 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Uusi maksu- ja paperinpyöritysvuosi erityislapsiperheessä

Uusi vuosi pyörähti taas käyntiin. On ihanaa, uusi vuosi täynnä mahdollisuuksia. Monessa perheessä, jossa sairastetaan, vuodenvaihde on kuitenkin todella raskas, varsinkin taloudellisesti. Monikaan ei ajattele, miten suuret kustannukset voivat sairastamisesta/erityisyydestä koitua. Pieniä kustannuksia ne toki ovat todellisten kustannusten varjolla, mutta harvoissa perheissä pärjätään ihan omilla tuloilla sellaisten kustannusten keskellä. Kiitos yhteiskunnan tukimuotojen, on monella mahdollisuutta saada taloudellista apua sairastamismenoihin. Osa ottaa lainaa, osa säästää kuukausia maksaakseen vuodenvaihteen jälkeen koituvat kustannukset.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kiitos.

Viimeinen kuukausi on ollut varmasti epäilemättä elämäni rankinta aikaa. Sen lisäksi, että arki on muutenkin raskasta, iskeytyi kuvioihin mukaan hyvin todennäköinen homevaurio asunnossa, joka tosin selitti todella ison osan monista avoimista kysymyksistä. Tai ehkei ihan kaikkia, mutta niin paljon, että osaksi pää huokaisi helpotuksesta. Homevaurio, niinkuin ei mikään muukaan äkillinen katastrofi (tai no, vakuutusyhtiö ei ainakaan laske sitä äkilliseksi..) ole koskaan mitenkään toivottu eikä siihen voi mitenkään varautua. Eikä sitä usko todeksi, ennenkuin se todella osuu omalle kohdalle. Eikä oikein vielä silloinkaan.

Päätin jo homeasiasta ensimmäistä kertaa kuullessani, että blogistani ei sitten tule minkäänlaista homepaasausblogia. Kaikenlaisia homekirjoituksia on netit pullollaan, ja totta tosiaan olen niitä itsekin yrittänyt välttää. Joka tekstissä on aivan eri ohjeet ja vinkit, eikä niitä uskaltanut liiemmin katsoakaan. Toinen käski hävittämään suoriltaan kaiken, toinen neuvoi pesemään hyvin - jos sitäkään. Ei todella tehnyt mieli hävittää kaikkea, ja toisaalta aluksi se toi turvaa, ettei kaikkea ehkä tarvitse hävittää. Päätin kirjoittaa vain rehellisesti siitä, miten tämä kaaos vaikuttaa juuri meidän arjessa, eikä yleistää tämän homeasian kanssa painivien perheiden tilannetta.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Luopumisen tuskaa

Voin onnekseni todeta, että meidän muutto on vihdoin ohi. Perjantaina pakattiin yömyöhään kämppä pääosin loppuun ja lauantain ja sunnuntain aikana muutettiin lähes kaikki tavarat. Vaikka vanhaan kämppään jäi aika paljon tavaraa ja roskiin meni sitäkin enemmän, oli mukaan tulevan tavaran määrä aika huima silti. Kyllä sitä vaan kolmihenkiseen perheeseen menee tavaraa ihan järkyttävä määrä.

Muutossa on aina mukava hieman karsia tavaraa pois, sellaista jotai ei käytä. On hyvä sauma uusia vähän huonekaluja tai muuta irtaimistoa. Se on kuitenkin hauskempaa kun sen tekee ihan omasta tahdosta. Tämä tavaroiden pois heittäminen on enemmänkin ollut raastavaa, rakkaiden muistojen ja kokemusten pois heittämistä, ikään kuin luopumista.

Lupasin, että poltan koko hiton konmari-kirjan kun tämä case on ohi.