Kasper istuu mun sylissä ja hytkyy ja nauraa kun teeveestä soi Antti Tuiskun "Keinutaan". Me katotaan yhdessä telkkaria, eilinen kaksituntinen Elämä Lapselle- konserttilähetys. Mulla on edelleenkin niin epätodellinen olo siitä, että me tosiaan oltiin eilen tuolla mukana. Me tosiaan oltiin tekemässä lähetystä ja kertomassa meidän tarina suurelle yleisölle
Mä mietin sillon aiemmin pitkään, uskallanko lähteä mukaan. Uskallanko kertoa meidän tarinaa niin julkisesti. Toki olen kirjoitellut vuodenpäivät nyt blogia, mutta tän lukijakunta on silti hieman eri kun eilisen konserttilähetyksen katsojamäärä. Uskaltaisinko mä avata meidän raskasta arkea niin monelle ja olla sen jälkeen ehkä tunnistettavissa vaikka lähikaupassa (ja tottakai, niinhän siinä sitten kävi. Mut tunnistettiin ärrällä, kaupassa ja apteekissa). Mä olen kuitenkin yrittänyt pitää suhteellisen matalaa profiilia tästä arjesta blogista ja avoimuudestani huolimatta, elää ystävien kanssa kuin kukakin normaalia arkea elävä, pienin lisämaustein. Mä oon aina auttanut mun ystäviä ja kavereita ja sukua, järjestänyt ylläreitä, ajatellut muita. Tää ilta oli huikee!
Samantien kun meidän insertti ilmestyi telkkariin mun puhelin sekos. Se ei enää tiennyt millä äänellä se ois piipittänyt. Facebook lauloi kaveripyntöjä, yksityisviestejä, tykkäyksiä blogisivulle, linkityksiä postauksiin, sydämiä, lisää sydämiä, linkityksiä kuviin ja samalla ilmestyneeseen kummien blogikirjoitukseen. Watsupp huusi, sähköposti paukkui ja muutama tekstarikin tuli. Pari kaveria yritti soittaakin (sori, löin luurin korvaan). Mun puhelin ei selvästi tajunnut missä mennään. Enkä mäkään oikein tajunnut.
Aitiossa me oltiin kaikki inserttiperheet yhdessä. Henki oli ihana, tarjoilut hyvät ja aitiovastaava piti meistä hyvää huolta! Muutama artistikin saatiin meitä moikkaamaan ja siitä jäi ihania kuvia, muistoja ja nimmareita! (tyttö kuulemma juoksi Isac Elliotia karkuun!) Vuoronperään kannustettiin ja halailtiin itkeviä tuttuja ja tuntemattomia.
Konsertti oli kokonaisuudessaan aivan mahtava ja artistit ihania. Kaikki sujui loistavasti, kiitos siitä Lastenklinikan kummeille! <3 Viime vuonna olin elämä lapselle- konsertissa töissä, tänä vuonna ruudussa ja ensi vuonna aivan varmasti myös mukana uudestaan.
Kiitos kaikille teille blogin lukijoille, facebookin blogisivun tykkääjille (kiitos vanhoille ja tervetuloa uusille!). Kommentoikaa, kertokaa fiiliksiä, jakakaa kokemuksia. Niistä elämä rikastuu <3
KIITOS <3
Kasper parantelee itseään kotona ja oli myös koko eilisen konsertin nukkumatin huomassa kotosalla hoitajan kanssa. Kasperilla on aika kova hengitystieinfektio toista viikkoa, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde parantumaan. Eilen saatiin myös taas uusia diagnoosi kun munuaistutkimusten tulos tuli. Aika haikeena katson kasvavaa diagnoosilistaa, mutta kaikestahan me selvitään, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti