Tää viikko on ollut hiljaiseloa enemmän blogin puolella. Ollaan oltu viime- ja toissaviikolla aikalailla koko poppoo kovastikin kipeänä ja se on toki sitten kostautunut kovana väsymyksenä. Tää viikko on oikeastaan mennyt toipuessa sairasteluista. Tytsy pääsi lopulta torstaina eskariin takaisin kun kuumeilu/lämpöily/huonovointisuus jatkuikin vielä alkuviikon ja paranneltiin sitten rauhaksiin tautia kotona. Käytiin me alkuviikosta lääkärissäkin tarkistuttamassa, että keuhkot ja labra-arvot oli ok, ja luultavimmin meidän keuhkokuumeet oli siis selätetty. Tyttö sai nyt infektioastmaan myös hoitavan lääkkeen (taas uudestaan), ja se aloitettiinkin heti samana iltana. Hänellä siis on vuosia sitten ollut infektioastmaan lääkkeet, mutta kun infektiot ovat jääneet vähemmälle, ei lääkkeitäkään olla tarvittu.
Kun olimme tiistaina tytön lääkärissä, Kasperin lääkäri soitti huolestuneena. Olimme käyneet maanantaina labrassa avannehoitajan ja hoitotarvikkeidenhakureissun yhteydessä mittauttamassa rauta-arvot ja niissä oli jotain pahasti häikkää. Useammassa arvossa. Lääkäri oli kovin huolissaan Kasperin anemiasta, koska rautaa poika kuitenkin saa ruuastaan tarpeeksi, jossei jopa enemmänkin. Rauta siis jostain syystä johonkin katoaa, enkä toisaalta halua edes miettiä tarkemmin mihin (tiedän kyllä vaihtoehtoja...) Pojalle kuitenkin aloitettiin varuiksi rautalääke (joka luultavasti ei tule tehoamaan kun rautaa hän nyt muutenkin jo saa) ja otettiin paljon erilaisia näytteitä useina eri päivinä, joita nyt parin seuraavan viikon aikana tutkitaan. Kasper onkin kyllä kovin aneeminen; itkuinen ja levoton, tosi kalpea mustilla silmänalusilla. Meillä on ko.asialla parin vk päästä jo seuraava aika, jota ennen otetaan myös labroja. Siellä mietitään ja suunnitellaan arvojen pohjalta mitäs seuraavaksi tehdään. Toivottavasti kävisi ihme ja arvot korjaantuisivat. Sitä ei vaan lääkärikään uskonut käyvän :/
Pidetään peukut pystyssä.
Perjantaina Kasper meni rinnekotiin ja me muut vähän hengähdimme. Olimme vihdoin suurinpiirtein kaikki kunnossa ja toipuneet, Kasper vaatii vielä enemmän astmalääkkeitä ja saturoituu hieman normaalia huonommin, mutta eiköhän sekin tästä piakkoin ala helpottamaan. Saatiin kuitenkin yksi lisäastmalääke kotiin, joka on helpottanut pojan vointia tosi paljon.
Lauantaina olinkin Helsingissä Leijonaemot Ry:n vapaaehtoisena kertomassa meidän toiminnasta ohikulkijoille. Paljon ihania kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa! Teki muutenkin hyvää olla vähän muissa kuvioissa kun kotosalla tai sairaalassa. Tapahtuman jälkeen kävin hakemassa tytön kaverin luota ja istuskeltiin, syötiin hyvää ruokaa ja juotiin kahvia - pitkästä aikaa ilman kiirettä. Huomaan, että sosiaalinen elämä on kyllä vähentynyt todella paljon. Aikaa kun ei vaan meinaa olla ja jaksaminenkin on rajallista. Tänään kävin vielä itse ratsastamassa ja pitkästä aikaa yritin olla ajattelematta kotiasioita. Kävin testailemassa laukkabaanaa, ja itse asiassa teki ihan pirun hyvää! Pitkä lenkki kevyessä räntäsateessa antoi taas lisää virtaa jaksaa uuteen viikkoon.
Tämä viikko on ollut suht lungi. Oli Kasperilla pari terapiaakin (mm.juuri alkanut puheterapia). Puheterapiassa mietiskeltiin Kasperin syömisasioita ja todettiin, että siihen on tehtävä lisää tutkimuksia ja luultavasti tulee löytymään lisää diagnooseja. Mutta se on tulevaisuudessa, ei onneksi ihan vielä. Viikko on siis ollut suht mukava ja rauhallinen. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan viikkoon.
Hyvää hiihtolomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti