Turhautuminen, ärsyyntyminen, ylenpalttinen levottomuus ja hermostuneisuus. Sellainen tunnelma on vallinnut viimeisen reilu viikon ajan. Olen yrittänyt sitä päässäni miettiä, että mistä se johtuisi, mutten ole oikein vieläkään päässyt raapaisemaan pintaa syvemmälle. Kai nyt on menossa jokin sellainen universaali aikakausi, kun tuntuu etten ole ainoa tässä turhautumisen ilmapiirissä tällä hetkellä..
Kasper on ollut reilu viikon ajan hyvin levoton, ollut ylisuperpirteä ja -innokas, tai sitten itkuinen, kitisevä, levoton, muttei oikein sellaista välivaihetta ollenkaan. Hän on kiemurrellut sylistä pois haluten lattialle, mutta lattialla sitten kiljunut ja komentanut ja turhautunut hyvin nopeasti kun ei ole saanut tehtyä tahtomaansa asiaa, josta siitäkään ei aina ole ottanut selvää. Hän on vaatinut huomiota jatkuvasti ja nukkunutkin päivällä aika huonosti lyhyitä pätkiä. Toisaalta on sitten ollut aika väsynyt jo aamusta alkaen, ja lääkemuutoksillakin on tietenkin näppinsä pelissä. Yleensä tällainen väsymys ja/tai levottomuus kielii tulevasta infektiosta tai jostain suuremmasta ongelmasta/muutoksesta, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää ennenkuin sen itse näkee mitä tulossa on. Lapsen jatkuva huomiotarve ja levottomuus on kuitenkin raskasta ja kuluttavaa, eikä muutaman kymmenen metrin päässä oleva rakennustyömaan paalutus/rakennustyö yhtään helpota kiristynyttä ja väsynyttä mieltä.