#siniranne #WDD #maailmandiabetespäivä #ykköstyppi
Tänään 14.11 vietetään kansainvälistä diabetespäivää insulinin toisen keksijän Frederick Bantingin syntymäpäivän kunniaksi. Tämän vuoden kansainvälisenä teemana on Eyes on diabetes, joka viittaa sekä konkreettisesti diabeteseen liittyviin silmäsairauksiin, että tietmättään 2-tyypin diabetesta sairastavien henkilöiden etsimiseen riskikartoituksen avulla. Suomessa Maailman diabetespäivää on vietetty jo 25 vuotta. Tämän vuoden Suomen teemana on diabeetikon ensiapu. Tunnistatko sinä diabeetikon alhaisen verensokerin/hypoglykemian tai korkean verensokerin/hyperglykemian oireita? Osaatko toimia tosipaikan tullessa? Tiedätkö oikeastaan mitä 1.tyypin diabeetikon elämään kuuluu?
1.tyypin diabetes
Tyypin 1 diabetes tarkoittaa ns.nuoruustyypin diabetesta, vaikka sen voi saada myös aikuisena. Ykköstyyppejä on Suomessa noin 50.000. Ykköstyypin diabeetikon insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet, joten elimistö ei tuota elintärkeää insuliinia. Tällöin diabeetikko joutuu annostelemaan insuliinin itse. Sairauden toteamisvaiheessa oireina ovat esimerkiksi lisääntynyt pissalla ravaaminen, kova jano, väsymys, huono olo, laihtuminen ym. Tilanne kehittyy yleensä päivien tai viikkojen kuluessa, mutta tilanne voi kehittyä myös hyvin äkisti. 1 tyypin diabetes ei ole "läskitauti", sitä ei voi parantaa tiputtamalla painoa tai vähentämällä sokerinsyöntiä. Ykköstyyppi ei myöskään johdu sokerin syömisestä. Ykköstyyppiläinen voi syödä mitä haluaa - vanhankansan uskomuksista poiketen myös sokeria (vaikka kuinka paljon). Se, kuinka vaikeaa on oman verensokerinhallinta sokeria syödessä, on sitten toinen asia.
Tyypin 1 diabetesta hoidetaan aina elinikäisellä jatkuvalla insuliinihoidolla. Se on meidän edellytys elämään. Insuliini annostellaan pistämällä insuliinikynillä tai kanyylin kautta pumpusta. Verensokeria seurataan säännöllisesti sormenpäästä sokeria mittaamalla ja/tai glukoosisensorilla ja kaikki syödyt hiilihydraatit arvioidaan ja lasketaan. Verensokerin tasapainon saamiseksi joudutaan monesti tekemään viikkokausia tai kuukausi ja vuositolkulla töitä ja tilanne voi muuttua välillä, joten annoksia tarkastellaan aina tarvittaessa.
Omasta mielestäni diabeteksessa on vaikeinta se, että kaikki mitä suuhusi laitat, on laskettava sen hiilihydraatti ja otettava insuliinia sen mukaisesti. Insuliiniannosten laskeminen on todella tarkkaa puuhaa, koska väärin laskeminen voi olla kohtalokasta. Insuliiniannokset on arvioitava tarkasti myös esimerkiksi keskellä yötä tai ravintolassa tms, jossa ei välttämättä juuri jaksaisi ajatellakaan asiaa. Liian matala verensokeri tai liian korkea verensokeri saa voimaan todella pahoin. Välillä on myös ihan superhankala ennustaa verensokerin käyttäytymistä ja mm.hormonitoiminta, liikunta ja lääkitykset voivat vaikuttaa verensokereihin ihan ennalta arvaamattomasti. Aikamoista soppaa, mutta palkitsevaa silloin joskus kun kaikki menee kuten on halunnut. Niin ei tosiaan aina käy ;)
Tilanne juuri nyt: sensori sanoo verensokerini olevan 18.8 ja nousevan yhdellä nuolella ylöspäin. Mittasin sokerit hetki sitten ja ne näyttivät 15.0. Vähän ennen sitä verensokerini oli ollut 6.8 ja olin syönyt ruokaa, mutta arvioinut insuliinintarpeen aivan pieleen, joten sokerit pääsivät nousemaan. Sensorini näyttää vielä käyrää ylöspäin, vaikka pistämäni korjausinsuliini on varmasti jo alkanut vaikuttamaan ja laskemaan sokereita. Sensori tulee aina hieman jäljessä, joten luotettavimmat mittaukset saan sormenpäästä, jos haluan täysin ajantasaista tietoa. Nyt syön iltapalaksi pari ruisleipää, kaikkineen lasken niille 30 grammaa hiilihydraattia. Aterialle insuliinipumppu ehdottaa 1.5 yksikköä ja korjaavaksi 2.3 yksikköä, mutta tiedän aktiivisen insuliinin olevan pohjalla vaikuttamassa, joten päätän laskea hieman arvioitua insuliiniannosta hypoglykemian välttämiseksi. Tarkistan sokerit tunnin päästä ja vielä juuri ennen nukkumaanmenoa ajantasaisen tiedon saamiseksi. Jos syön tai juon tänään vielä mitään, missä on tavalla tai toisella hiilihydraattia, joudun tekemään saman uudestaan.
Lasken hiilihydraatit, insuliiniannokset ja kaiken ihan jokaisella suupalalla.
Matala verensokeri / hypoglykemia
On hyvin pelottava harhaluulo siitä, että hypoglykemiasta kärsivä henkilö tarvitsisi elimistöönsä enemmän insuliinia, vaikka tällaista näkee paljon elokuvissa. Hypoglykemiassa elimistön verensokeri laskee alle 4mmol:n/l, yleensä tuntemukset tulevat noin 3,5mmol kohdalla tai sitä alempana, mutta tämä vaihtelu on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa moni tekijä mm. henkilön verensokeritasapaino. Insuliini laskee verensokeria, ja jos hypoglykemiaa sairastavalle henkilölle antaa insuliinia, se voi viedä hengen.
Mataliin verensokereihin oikea ensiapu on hiilihydraatti, mieluusti nopeassa muodossa (sokeri, mehu, hunaja tms). Itse käytän pääasiallisesti hunajaa, siripiri-tabletteja, pillimehuja, lakua ja muuta karkkia (jota tuleekin sitten popsittua yleensä vähän turhan paljon kerralla). Jos henkilö on tajuton, hänelle ei saa syöttää/juottaa mitään vaan silloin on soitettava 112! Jokainen diabeetikko kärsii aika-ajoin hypoglykemioista, koska insuliiniannosten ja pistosten ajoitukset suhteutettuna liikuntaan, päivärytmiin, ruuan hiilihydraattien arvioimiseen ym. ei ole ihan yksinkertaisinta hommaa. Insuliini myös imeytyy jokaisella eri tavalla ja tässä sairastamisporukassa naureskelemmekin, että insuliinin imeytymiseen ja verensokerien käyttäytymiseen vaikuttaa eniten kuun asento ja sukkien väri - siis todella moni asia, joka ei aina ole niin yksinkertaisesti ennustettavissa.
Hypoglykemiasta kärsivä henkilö voi olla agressiivinen ja juopuneen oloinen; sekava, örisevä, itkuinen, tärisevä, hikoileva... Hän tarvitsee silloin nopeasti apua!
Diabetesliitto
Korkea verensokeri / hyperglykemia
Korkea verensokeri johtuu insuliinin puutteesta ja se johtaa happomyrkytykseen. Diabeetikko voi mitata itse omat ketoaineet silloin kun verensokeri on korkealla, mutta joskus pidempään kestänyt tai äkillisesti pahentunut hyperglykemia voi johtaa ambulanssikeikkaan. Ketoaineet eli hapot elimistössä on merkki insuliininpuutteesta ja tällöin elimistön on saatava lisää insuliinia. Ketoaineita voi tulla esimerkiksi hoitamattomasta diabeteksesta, vastasairastuneella diabeetikolla, äkillisessä sairastumistilanteessa ym. Verensokeri voi nousta hetkellisesti todella korkeaksi, mutta oikealla omahoidolla sen saa yleensä hoidettua ihan kotioloissa - osalla meistä korkeat verensokerit ovat syystä tai toisesta arkipäivää. Pitkällä tähtäimellä korkeat sokerit eivät ole hyväksi elimistölle, tärkeintä olisi saada pidettyä verensokeri mahdollisimman tasaisena.
Diabeetikon happomyrkytys on aina hengenvaarallinen ja vaatii hoitoa. Happomyrkytystä voi ehkäistä huolehtimalla insuliinin saamisesta, mittaamalla säännöllisesti sokeria, mittaamalla ketoaineita tarvittaessa ja huolehtimalla itse omasta kokonaishoidostaan. Tarvittaessa voi kysyä neuvoa omalta diabeteshoitajalta tai lääkäriltä, jotka neuvovat oikeiden annosten saamisessa.
Korkeaa verensokeria ei voi korjata hiilihydraatilla, vaan silloin tarvitaan insuliinia.
Diabetesliitto
Freestyle Libre-verensokeriseurantalaitteesta kirjoittelin aiemmin pari postausta (voit lukea ne täältä ja täältä), ja toisaalta harmittaa kovin että testausaika on ohi. Libre-ajoista on nyt joitain viikkoja aikaa ja päällimmäinen fiilis on kyllä positiivinen. Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, Libren paras ominaisuus mielestäni on se, että se on niin helppokäyttöinen. Erityisesti helppous näkyi minulla ratsastaessa, kun mittauslaite mahtui taskuun mukaan ja sokerit sain katsottua monesti ratsastusreissun aikana. Libre toimii myös toppavaatteiden päältä, joten olettaisin saman toimivan nyt pakkaskelilläkin.
Yksi libren sensorihan toimii siis 14 vuorokautta - tasan 14 vuorokautta jonka jälkeen lakkaa tyystin toimimasta. Ensimmäinen kokeilusensorini ei kestänyt niin kauan, mutta en tajunnut siitä mihinkään ilmoittaa. Toisen sensorin jouduin sitten magneettikuvauksen takia ottaa aiemmin pois (ehti olla 2 vai 3 päivää), ja siitä soittelin Abbottin asiakaspalveluun kysyäkseni toimintaohjeita. Samassa puhelussa kävi ilmi, että olen oikeutettu saamaan korvaavan sensorin aiemman tilalle, sen joka toimi alle 14 vuorokautta. Toki tämä magneettikuvausjuttu oli minun mokani, eikä he sen vuoksi korvanneet uusinta sensoria, mutta sain silti "jatkoaikaa" vielä toisen 14 vuorokauden verran.
Tämä kaksiviikkoinen meni paremmin kuin ensimmäinen. Sokerit pysyivät paremmin tasaisina ja löysin laitteesta uusia positiivisia kokemuksia. Koin, että liikkuminen oli paljon helpompaa ja vapaampaa kun pystyin lähes jatkuvasti tarkistamaan sokerini tilanteen, ja vaikka parin minuutin päästä tekemään saman testauksen uudestaan.
Olen seurannut todella paljon nyt Libre-verensokerijärjestelmästä tullutta keskustelua ja se on jakanut käyttäjät aikalailla kahtia (mitään prosentuaalista mittausta en toki ole suorittanut). Osan mielestä ero libren näyttämään arvoon verrattuna oikeaan sormenpäämittaukseen on liian iso, ja toisilla libre ei ole muuten ollut toimiva ratkaisu. Suurin osa käyttäjistä on kyllä ollut hyvin tyytyväisiä, eniten harmittaa sen huono saatavuus Suomesta. Sitä ei voi siis vielä ostaa omakustanteisesti, vaan hoitopaikka voi sen myöntää kokeiluun tai jatkuvaan käyttöön (voi myöntää siis, mutta koska diabeteksen hoito Suomessa on hyvin epätasa-arvoista, on myöntäminen todella kuntakohtaista - ja lääkärikohtaista).
Se, mikä diabeteksessa on mielestäni kurjinta on se, että sen hoido on hyvin epätasa-arvoista. Hoito on haastavaa jokaiselle ja motivaatio pitäisi saada pidettyä yllä.
Ei voi taas todeta kuin sen, että onneksi on vertaiset <3
Hyvää maailman diabetespäivän iltaa kaikki vertaiset, ammattilaiset, ja muut kanssakulkijat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti