maanantai 13. maaliskuuta 2017

Leikkauskuulumisia

Viime viikolla oli siis minin leikkaus ja se meni itsessään ihan hyvin - oikeastaan täysin suunnitellusti. Osastolla oltiin reilu vuorokausi ja kotiuduttiin kotiin sitten parantelemaan haavoja ja lääkitsemään kipulääkkeitä. Leikkauksen tulokset olivat oikeastaan aika odotetut, eikä mitään ihmeellistä noussut esiin. Kasper oli suhteellisen virkeä aika nopeasti leikkauksesta ja kotiutui sitten kestokatetrin kanssa.

Pari päivää kotona oli aikamoista häsläystä. Poju oli vielä aika kipeä, mutta pärjäsi kotihoidossa hyvin peruskipulääkkeiden kanssa, jonka vuoksi hätää ei ollut. Kestokatetri hieman häiritsi menoa, kun sitä ei voinut vain nyppästä pois, mutta senkin kanssa pärjättiin. Osastolla käytiin kuitenkin läpi myös se tilanne, jos mini ottaisi nyppäisemällä katetrin itse pois, mitä silloin ja muissa (mahdollisissa) epänormaaleissa tilanteissa pitäisi toimia. Haavanhoito jäi kuitenkin osastolta ohjaamatta kokonaan, mutta ollaan menty aiemmalla kokemuksella ja intuitiolla.

Kasper tuli takaisin tilapäishoidosta tänään ja aamusta oltiin heti klinikalla ultrattavana ja munuaislääkärin vastaanotolla. Munuaisten puolesta kaikki on hyvin, tai niin hyvin kuin kundin tilanteessa voi olla. Toinen munuainen on toimimaton, ja jopa niin surkastunut ettei sitä löytynyt ultrassa ollenkaan. Toinen sijaitsee vähän väärässä paikkaa ja on hieman vajaatoimintainen, mutta vielä sillä pärjää, eikä tutkimus ollut mitenkään poikkeava edelliskerrasta - joka on hyvääkin parempi. Munuaispuolella voidaan siis jatkaa turvallisilla vesillä ja toivoa, että huononemista ei tapahdu eikä munuaistulehduksia tule enempää.


Lopuksi kävimme vielä labroilla, kun viime viikon labrat olivat suhteellisen kummalliset ja leikkausta edeltäviä kokeita oli vielä otettava. Huomenna ollaan menossa seuraavan leikkauksen esikäynnille ja samalla tavataan anestesialääkäri, neurokirurgi ja hoitaja, ja toivottavasti päästään käymään tutustumassa myös osastoon, johon ollaan leikkauksen jälkeen menossa. Toisen lapsen kanssa siellä olen noin seitsemän vuotta sitten ollut, muttei siitä niin kovin montaa muistikuvaa ole. Huomisella käynnillä saadaan varmasti paljon lisätietoa itse leikkauksesta ja siitä toipumisesta, mulla on nimittäin paljon kysymyksiä ja ajatuksia siitä. Vertaistukea ei oikein meinaa löytyä, koska vielä ei ole tullut vastaan ketään, jolle olisi tehty sama leikkaus, ainakaan samasta syystä. Selkäydin on siis vuorossa, ja vaikka neurokirurgi vakuutteli sen olevan niin rutiinia, niin koskaan ei voi nuolaista ennenkuin tipahtaa. 

Siis sormet ja varpaat ristiin.

Tänään käytiin näyttämässä myös pegin alueen ja toisen tikatun haavan kohtaa hoitajalle päivystyksessä, kun kaikki kirran hoitajat olivat koulutuksessa. Kirurgi tuli myös katsomaan, ja sattui olemaan sama hemmo joka oli tiistain leikkauksessa leikkaava kirurgi. Haavat näyttivät ärhäköiltä ja hieman tulehtuneilta, mutta kirurgi ei olisi pelkästään niiden perusteella kirjoittanut antibioottikuuria. Kuitenkin kun toinen korva oli selkeästi taas tulehtunut (kolmas kerta tälle vuodelle), niin antibioottikuuri määrättiin ja siitä on toivottavasti nyt hyvin pian apua. Toivon niin paljon, ettei korvatulehdus vaikuta tämän leikkauksen onnistumiseen, koska on aina niin työlästä järjestää kaikintavoin aikaa sairaalassa olemiselle.

On hassu olo, kun kaikki on niin auki. Mahdollisuudet torstain leikkauksen peruuntumisellekin vielä on ja tilanteen pahenemiseenkin, vaikka sitä ei toki toivota. Tällä viikonlla on niin monta juttua, joissa pitäisi pystyä olemaan läsnä, että oikein hirvittää. Tältä päivältä peruuntui hoitajakin, vaikka juuri nyt sitä oltais tarvittu. Koskaan kun ei tiedä mitä kulman takana on.


6 kommenttia:

  1. paljon voimia teille!!<3 ja enkeleitä Kasperin matkaan!toivottavasti kaikki menee hyvin! <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että leikkaus meni hyvin ja pääsitte noin nopeasti kotiin! Kotona mukavampi parannella loppuun :) Tsemppiä kovasti to leikkaukseen, jos toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) toteutui ja siitäkin näyttää että toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin! <3

      Poista
  3. Ihana poika, on onnekas kun on saanut sinut äidiksensä. Tälläisiä jatkuvia toimenpiteitä ja ns. hälytystilassa olemisia on vaikea edes kuvitella ja varmasti käyvät jaksamisen päälle. Miten voitte nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Se tässä on monesti rankkaa, että huomisesta ei oikein voi tietää, mutta toisaalta siihen myös ajan kanssa tottuu, vaikkei se mitenkään supermukavaa ole. Siitä tulee sitä omaa arkea jota eletään omalla tavalla :) Tällä hetkellä mini parantelee toisesta leikkauksesta itseään osastolla ja voi olosuhteisiin nähden hienosti, kirjoitin tästä leikkauksesta juuri uuden postauksen :)

      Poista