tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesäreissumme Muumimaailma & Taattisten tila

Joka kesä olemme pyrkineet käymään edes jonkinnäköisellä perhelomalla - yleensä ne ovat kestäneet tilanteen vuoksi kovin lyhyen aikaa, mutta jättäneet silti ihania kesämuistoja koko perheen yhteisestä tekemisestä. Tämän vuoden kesäreissu suunnattiin Naanantalin Muumimaailmaan yhdessä ystävän ja hänen lastenlasten kanssa. Meillä oli huikean hauska reissu, vaikka odotettavissa oli aika erilaiset tunnelmat..


Liput reissuseurueellemme yhteistyön merkeissä lahjoitti Muumimaailma

Lähdimme liikkeelle torstaina aamusta, ja pääkaupunkiseudulla satoi vettä. Koko päiväksi oli luvattu vesisateita, ja vaikka kuinka toivoimme ja pyysimme ihmettä sen suhteen, ennusteet pysyivät synkkääkin synkempinä. Jos meillä ei olisi ollut jo varattuna majoitusta, olisimme saattaneet jopa perua koko reissun - mitä ihmettä siellä muumimaailman saarella olisi tekemistä, jos sataisi vain vettä? Normaalitilanteessa siellä ehkä vielä pärjäisi sateenvarjojen ja sadevaatteiden kanssa, mutta meillä oli mukana invarattaat ja kasa hoitotarvikkeita/laitteita, eikä niiden kastuminen olisi ollut mikään hyvä juttu.

Päätimme lähteä liikenteeseen ja katsoa sitten perillä mitä teemme. Koko matkan Espoosta Naantaliin satoi vain vettä. Jopa niin paljon, että olimme jo aika epätoivoisia.

Perille saavuimme ja päätimme käydä porukalla syömässä ennen muumiparkkiin ajamista. Söimme huoltoasemalla, ja Kasper sai jo matkan ensimmäisen allergisen reaktion. Mukana ei ollut ollenkaan allergialääkettä, vain Epipen anafylaksian varalle, ja siinä kohtaa oli hieman epätoivoinen fiilis. Elämä allergisen äitinä on niin uutta, ettei edes tällaiset jutut tule vielä selkärangasta. Nyt lisäsin allergialääkkeet matkapakkauslistaan, jotta seuraavalla kerralla ne ovat varmasti mukana. Kasper kuitenkin selvisi tällä kerralla reaktiosta ilman, että se lähti leviämään, eikä hän tosiaan saanut mitään allergisoivaa kuin maksimissaan lusikan kärjellisen (maistoi muutaman kerran mun ruokaa).

Ajoimme automme Muumiparkkiin, jossa suositellaan pysäköimistä Muumimaailmaan mentäessä. Muumimaailman lähistöllä on myös paikkoja, mutta ne ovat tosi täynnä, emmekä mekään uskaltaneet lähteä kokeilemaan sinne ajamista. Meillä tosin on invalätkä, ja saaren sillan sisäänkäynnin luona on invapaikkoja, jonne voi myös ajaa, mutta päädyimme jättämään kummatkin autot muumiparkkiin. Invalätkällä muumiparkki on ilmainen, normaalisti hinta on 10€. Tämä hinta sisältää pysäköinnin lisäksi edes-takas-bussimatkan Muumisaarelle. Todella kätevä idea, eikä bussilla mennyt perille kauaa!

Tässä vaiheessa voin jo paljastaa: koko päivänä EI SATANUT OLLENKAAN VETTÄ! Vaikka kaikki ennusmerkit näyttivät sitä vastaan ja mustatkin pilvet leijailivat välillä saaren yllä. Ei kertaakaan edes ripottanut, vaikka monesti näytti, että ihan juuri kastutaan. Meillä kävi huisin hurjan hyvä tuuri!

Tarkoituksemme vierailulla oli myös testata Muumimaailmaa erityisperheen näkökulmasta ja sitten kertoa siitä teille tänne, koska näin kesällä todella moni erityisperhe miettii, miten selviytyä kesäreissuilta. Luethan toki myös blogikirjoitukseni "kesä erityislapsiperheessä". jonne olen koonnut viime- ja tänävuonna eri kesäpaikkojen tietoja. Selvitimme ennen reissuamme jo yksityiskohtia, jotta vierailumme olisi mahdollisimman helppo ja mukava. Avustaja meillä olisi päässyt ilmaiseksi Kasperin kanssa, avustajan saa maksutta jos kulkeminen tai oleminen muumimaailmassa vaatii avustajaa ja tarve on todistettava avustajakortilla tai lääkärinlausunnolla. Muumimaailmaan kannattaa soittaa, jos joku asia askarruttaa, niin vastauksen saa jo etukäteen!

Itse saarella kulkeminen myös pyörätuolilla (meillä invarattaat), oli yllättävän helppoa! Toki muutamia hieman vaikeita kohtia oli, mutta olimme jo entuudestaan päättänyt, että me sitten odotamme ja muu porukka menee, jos sellainen tilanne tulee. Joka paikkaan kuitenkin pääsimme, johon halusimme, eikä mielestäni mitään jäänyt kiertämättä. Muumitaloon pääsi sisään ensimmäiseen kerrokseen, mutta seuraaviin meni vain portaat. Ensimmäinen kerros riitti meille oikein hyvin, eikä typykään tainnut käydä sen korkeammalla. Muumitalo oli täynnä pieniä yksityiskohtia, joita ihastellen olisi voinut viettää pitkänkin ajan!



Kovasti mietin etukäteen, kuinka paljon sokealle, liikuntavammaiselle/kehitysvammaiselle lapselle Muumimaailmassa olisi "nähtävää". Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka kivaa myös Kasperilla oli reissussa. Reissun aikana kokeiltiin ainakin paristi Nipsun häntää ja nenänpäätä, rapsutettiin Haisulia, halattiin muumimammaa (tai melkein halattiin) ja vilkuteltiin Pikku Myylle. Välillä hieman pelotti, kun jostain kuulu kovaa meteliä tai musiikkia, mutta pääosin Kasper tykkäsi olla menossa mukana.



Etukäteen minua jännitti myös vessatilat, meidän oli kuitenkin hoidettava katetrointihommia 2,5-3 tunnin välein, eikä kertoja voinut vain jättää välistä. Alustavasti jo selvitin, että inva wc:itä oli kaksi. Silloin, kun "tarve iski", olimme toki juuri ihan toisella puolella muumimaailmaa. Vessat ovat aika lähekkäin toisiaan: Mamman keittiön yhteydessä ja teatteri Emman luona. Inva wc:t olivat siistejä ja hyvin kelvollisia, ongelmaksi meidän kohdalla aina vain muodostuu se, että "lapsi-inva"-asiakkaita ei olla missään otettu huomioon. Inva wc:t on yleensä varusteltu vessan kahvoilla ja extra-tilalla sekä mahdollisesti lastenhoitopöydillä. Lastenhoitopöydät olivat kuitenkin aikamoisen pieniä, ja laskutilaa tarvitsi, koska lapsi ei itse istu eikä seiso. Tämä ongelma meillä tosin on ihan joka paikassa, johon menemme, joten olin osannut tähän hieman varautua. Eikän se poika enää mikään pieni vauva ole, sniif!




Kaikenkaikkiaan Muumimaailma oli ihana paikka vierailla. Hahmot olivat lähes koko ajan lähettyvillä ja aina jostain nurkasta pilkisti joku, jota emme olleet vielä nähnyt. Koska sää oli epävakaa, oli paikalla aika vähän porukkaa, ja se olikin meidän onni. Kaikkialla mahtui hyvin kulkemaan ja saimme rauhallisesti kulkea omaan tahtiin. Lapset tykkäsivät Teatteri Emman esityksistä (Kasper hieman pelkäsi, mutta soitteli sitten vain huuliharppua) ja välipalaa nautimme Vilijonkan vohvelissa, jossa lapset saivat jätskiä ja äiti herkkutikkuvohvelin! Välillä jouduimme muutenkin pysähtymään ukon lääkkeitä ja letkutussysteemejä varten, joten kiva siinä samalla oli vähän hengähtääkin.



Pisteet Muumimaailmassa sai myös levähdyspaikka, jossa oli paljon riippukeinuja ja säkkituoleja! Aivan ihana vaikka vilkkaammankin lapsen kanssa hieman rauhoittua reissun aikana. Meillä koko reissuseurue nautti pienet levot ennen matkan jatkamista majoitustilalle päin!


Me emme vierailumme aikana syöneet ruokaa Muumimaailman porttien sisäpuolella (paitsi kahviossa herkuttelimme), mutta muiden bloggaajien ja tuttujen kertomusten perusteella myös ravintolat ovat olleet mieluisa kokemus, erityisesti buffet-ruokailu. Myös erityisruokavaliot ja vaikeatkin anafylaktiset allergiat on otettu vakavasti ja ruoka on ollut turvallista ja asiakaspalvelu loistavaa. Tällaisia paikkoja lisää!

Oikein ihana päivä!

Muumimaailmasta jatkoimme matkaamme Taattisten tilalle, jossa meille oli varattu majoitus aivan ihanasta Hilman tuvasta. Huoneessamme mahduimme kaikki 6 majoittumaan! Kasperille oli varattu matkasänky, muut lapset nukkuivat kerrossängyssä ja levitettävällä vuodesohvalla. Pelkäsin hieman ennakkoon tätä järjestelyä, varsinkin Kasperin yöheräilytaipumusten vuoksi, mutta päivällä nukkumatta jääneet päiväunet varmaankin vaikuttivat siihen, ettei kundi ollut yöllä hereillä häiriköimässä vaan nukkui suhteellisen hyvin läpi koko yön. Aamulla aikaisin toki kaikki olivat sitten hereillä, mutta ainakin lapset olivat iloisia ja energisia heti aamusta! 



Kävimme aamusta yhdessä aamupalalla, lapset leikkivät pihalla ja kävivät ihastelemassa tilan eläimiä (mm.koiria, kissoja, lampaita, kanoja, pupuja, possu). Kotiinviemisiksi saimme vielä kaksi juuri kerättyä kananmunaa! Rakas tyttäreni tosin pelkäsi automatkan ajan, että syntyykö sieltä matkan aikana tipuja. Ei onneksi syntynyt ja kotona munat pääsivät maisteluun. Taattisten tilan väki oli todella mukavaa ja asiakaspalveluhenkistä ja kohtasimme samalla reissulla myös joukon pistiäistutkijoita, pääosin aikuisia mihiä, jotka haaveilla suhailivat luonnon helmassa ja etsivät ja tutkivat eri pistiäisiä! Vaikka aluksi touhu näytti hieman huvittavalta (no, vanhempia miehiä haavit kädessä nurmikon reunalla..) niin tieto ja kokemus, joka porukalla oli, oli hurjaa. He taisivat oikeasti tietää mitä olivat tekemässä. Kartoittivat siis ilmeisesti sen alueen pistiäislajeja ja esiintyvyyttä. Niistä kohtaamisista jäi jotenkin ihan mieletön fiilis.


Mahtava tuuri, että koko vierailun aikana ei sitten satanut tippaakaan! Tästä kesäreissusta, joka meni olosuhteisiin nähden huippuhyvin, saa taas virtaa jaksaa eteenpäin. Kohta on Kasperilla taas leikkaus, mutta näillä yhteisillä ihanilla hetkillä jaksamme vaikeatkin yli :)

Kiitos kaikille osapuolille <3

1 kommentti:

  1. Onnistuneen kuuloinen reissu teillä. Meilläkin muumien halailut olivat pari vuotta sitten visiitin kohokohta :) Naantali on ihana paikka!

    VastaaPoista