keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Uniongelmien kasaantumista & kotipäivähoidon aloitus

Viime viikko oli aikamoisen rankka, jonka vuoksi viimeisestä kirjottelusta on nyt reilu viikko. Viime viikolla tapahtui todella paljon kaikenlaista, eikä tunnit meinanneet mitenkään riittää kattamaan kaikkea sitä työmäärää, mitä olin viikolle kasannut. Tarkoitus oli hoitaa useita asioita pois päiväjärjestyksestä ennen tämän viikon koulustarttia, ja aika kivasti se suunnitelma toteutuikin. Toki hieman sillä varjolla, että paikasta toiseen juostiin, puhelimessa tuli puhuttua megapaljon ja kymmeniä sähköpostia lähti eteenpäin. Halusin kovasti hoitaa mahdollisimman paljon juoksevia asioita ennen maanantaita. 

Viikonloppuna meillä oli vielä voimauttavan valokuvauksen viikonloppu, jossa vertaisten kanssa kuvattiin toinen toisiamme voimauttavan valokuvauksen keinoin, ja tulokseksi saimme ihan mielettömän valokuvanäyttelyn, jossa esittelimme omat voimakuvamme. Voi miten upeita kuvia sinä viikonloppuna saimmekaan!

Viime viikolla Kasperin uniongelmat on taas alkaneet kasaantua aikamoiseksi. Kasperilla on kyllä ollut nukkumisen kanssa ongelmia oikeastaan koko elämänsä ajan, vähän eri ajanjaksoissa, mutta viimeinen 1,5 viikkoa on ollut suorastaan helvettiä. Kundi on valvonut 2,5-6,5 tuntia yössä, pääsääntöisesti 3-5tuntia joka yö. Hän on äärettömän väsynyt päivällä ja nukkuisi useiden tuntien unet jos saisi valita. Öisin hän ei suinkaan itke, vaan riehuu, kiljuu, nauraa ja keksii mitä vain, millä saisi viihdytettyä itseään. Veikkaan, että hän ei vain ymmärrä, että on yö ja valvoo siihen asti että väsytää. Sokeuden haittapuolia. Hänellä on kyllä melatoniini ollut jo vuosia, eikä ongelma olekaan nukahtamisessa. Erilaisia lääkkeitä on kokeiltu, mutta vielä ei ole löytynyt sellaista, josta todellisuudessa olisi apua. Tänään keskustelin neurologin kanssa ja hän lupasi taas selvittää asiaa. Ilmeisesti psykiatrisen puolella on joku uniasioihin erikoistunut konsultaatiotiimi, johon Kasperin tilanne tullaan luultavasti viemään pohdittavaksi. Toivon niin kovasti, että uniongelmiin saataisiin jonkinlaista apua. Oikeastaan kaikki, mitä kotoota käsin voimme tehdä (säännöllinen rytmi, rauhallinen ilta ym) on tehty.

Kasper on taas ollut hyvin levoton päivisin. Kovin on innoissaan kaikesta, pyörittelee hulluna päätään ja nauraa samaan aikaan. Menee kovin yli hänen fiilikset. Ei malta hetkeäkään oikein olla yksin eikä samassa paikassa, kun koko ajan täytyisi tehdä jotain. Selvästi sellainen todella rauhaton olo. Tekee pahaa, kun ei tiedä miten toista auttaa, eikä taas syytäkään ihan ymmärrä. Onhan varmasti tällä unijutulla nyt paljon vaikutusta asiassa. Voi kumpa vain voisi auttaa toista.

Oma koulu on lähtenyt sujumaan superhienosti ja olen edistynyt jo nyt ensimmäisinä päivänä paljon enemmän, kuin uskalsin toivoa! Huomenna pidän etäpäivän, koska meillä on sekä ortopedin aika, että apuvälinekeskuksen työntekijän käynti ja illalla sosiaalipedagoginen ratsastusryhmä, eli tapahtumaa kerrakseen. Kasper on siis maanantaina aloittanut päivähoidon kotona, mutta käytännössä mikään ei oikein ole muuttunut. Ensi viikolla pidämme päivähoitoon liittyvän palaverin, jossa käymme erilaisia tavoitteita läpi ja mietimme, minkälaiseksi päivähoitopäiviä muodostetaan. Toki Kasperin hoitotoimenpiteet ja jaksaminen menevät etusijalle, kaikki muu tulee vasta sitten. Marraskuussa avautuvasta uudesta päiväkodista tulee meidän yhteistyöpäiväkoti, jossa Kasper pääsee hoitajan kanssa vierailemaan tulevaisuudessa silloin, kun jaksaminen sen sallii.

Kasper on rakastunut käsillä huitomiseen. Olemmekin sanoneet, että hän näyttää ihan perhoselta. Nyt hän huutaa jo "PEEEEE!" ja heiluttaa vimmatusti käsiä; katso vaikka! Ei hän vielä oikein taida ymmärtää mitä se meinaa, mutta onko tuolla väliä.. :) 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti