torstai 22. helmikuuta 2018

Talviloman touhuja ja tutkimuksia

Heipähei talvilomalta! Opiskelussa ja työharjoittelussa ihanaa on se, että voi pitää hyvillä mielin talviloman, kun työsuhteessa se ei aina ole niin helppoa saada lomaa siihen hetkeen, kun lapsetkin lomailevat. Sain valita olenko lomalla vai harkassa, mutta koin tämän hyväksi ratkaisuksi, jotta lapsillekin jää aikaa ja samalla kerkeän hyvin valmistautua ensi viikon näyttöviikkoon (hui!).

Talvilomaviikko on pitänyt tähän asti sisällään aika paljon kaikenlaista puuhaa ja aika kiva, että ollaan saatu sekä olla ja levähtää, että touhuta kaikenlaista. Viikonloppuna oltiin Oittaalla talvitapahtumassa lasten kanssa ja kaikilla oli tosi kivaa, laskettiin pulkalla mäkeä ja lapset nauttivat upeasta talvikelistä. Typy pääsi ratsastamaankin ja takkatuvalla syötiin ulkoilun lomassa ihanan kermaista lohikeittoa ja juotiin termarikahvia. Ihan lapin tuntua oli - aika kiva oli päästä hieman kiinni siihen fiilikseen, mitä joku pohjoisen loma olisi voinut tuoda. Vähän kadehdin muiden matkakuvia - olisi niin kiva päästä itsekin joskus hieman reissuun perheen kesken. Se vaan vaatii niin paljon järjestelyjä ja erityisesti rahaa, joten haaveena taitaa vielä pysyä.



Tällä viikolla ollaan käyty useasti tallilla ihailemassa mielettömiä talvimaisemia ja koittamassa vastustaa pakkasukkoa, välillä tehnyt vähän tiukkaa. Toisaalta on ihana, että on vihdoin kylmää ja kaunista! Voi miten upeasti aurinkokin paistaa päivisin! Ihan mieletön talvilomakeli! Eilen taisi olla hieman viileä keli ratsastaa, kun hevosen turpakarvatkin olivat tallille palatessa jäässä - mutta ihan mieletön reissu ihanan rauhallisessa metsässä lumen ja jään keskellä hyvän ystävän kera. Laatuaikaa parhaimmillaan.


Kasperia on vaivannut epämääräiset rytmiongelmat ja sykkeen vaihtelut. Kerran jo kävimmekin päivystyksessä ja sitä kautta sydänosastolla seurannassa, mutta siellä ei tullut esiin mitään vakavaa. Eilen käytiin kuitenkin hakemassa 24h holter-rekisteröintilaite meille kotiin. Se siis mittaa 24 tuntia sydämen toimintaa ja laitteen purkamisen yhteydessä näkee sitten, mitä sen vuorokauden aikana on tapahtunut. Aikamoista oli kyllä pitää koko vuorokautta poikaa niin, ettei hän olisi saanut revittyä kaikkia piuhoja irti, teipit rintakehällä eivät paljoa estäneet. Saimme onneksi tehtyä sellaisen vaatevirityksen, että kundin mielenkiinto pysyi ihan muissa jutuissa ja piuhat saivat olla yllättävän rauhassa! Rekisteröinnin aikana piti täyttää päiväkirjaa, johon kirjasimme lääkkeet ja sellaiset asiat, mitä rekisteröinnin aikana touhuttiin.



Samalla reissulla koimme yllätyksen, kun auton takaluukku ei ottanut auetakseen pakkasen vuoksi. Emme siis saaneet liikuntavammaiselle lapselle pyörätuolia käynnille, joten jouduimme tyytymään lainarattaisiin. Taisi olla eka ja vika kerta ;)


Kasper on ollut tämän viikon todella väsynyt. Alkuviikosta oli kuumetta, mutta se laski yllättävän nopeasti eikä muita oireita ole oikein ollut. Väsymystä vain. Eilen kundi nukkui lähes 5h päiväunia ja halusi silti jo 18 aikaan nukkumaan. Aamulla hän nukahti ensimmäisille päiväunille jo 7:40 ja nukkui muutaman tunnin. Normaalisti herätämme hänet 1,5tunnin kohdalla unisyklejä noudattaen, mutta selkeästi hän tarvitsee nyt paljon unta (voi kun ymmärtäisi taas miksi).. joten annamme nukkua kun unta tarvitsee. Toivottavasti pian helpottaa ja ehkä selviäisi mistä on kyse. Voihan se olla, että jonkinlaista infektiota on tuloillaan, mutta pelkkä väsymyskään ei yksistään ole kovin hyvä merkki.

Talviloma jatkuu vielä muutaman päivän. Kasper on nyt tilapäishoidossa muutaman päivän ja me tytöt päästään vähän ratsastamaan ja shoppailemaan, viikonloppuna kerkeää vielä viettämään ystäväporukalla omia syntymäpäiviä ja nauttimaan parin päivän vapaasta! Maanantaina valmistaudutaan näyttöviikkoon, mutta en voisi olla tämän valmiimpi siihen! Mahtava fiilis kaikenkaikkiaan.

Pistäydyimme eilen myös hesarissa, aukeaman jutussa. Juttu on luettavissa myös netistä (tilaajat)
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005575470.html ja eilisessä 21.2 Helsingin Sanomissa.


Aihe on sellainen, josta toivottavasti puhutaan vielä paljon. Siitä olen itsekin kirjoittanut blogissa ja sitä on puitu myös muualla. Kirjoituksessa lapsiperheiden sosiaalipalvelujen päällikkö Villgren kiteytti ongelman itse hyvin; "vanhempien mahdollisuus työssäkäyntiin tai opiskeluun ei ennenkään ole ollut perustelu sille, että lastenhoitoapua pitäisi saada kotiin". Niin, tämä palvelu ei siis ole tarkoituksena olla apuna tällaiseen tilanteeseen, mutta mitäs kun sellaista palvelua ei sitten ole ollenkaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti